Susannan tarina
Asiakkaamme Susannan kertomaa:
Leirille tulin ja asumaan jäin.
Haaveilut ratsastusleiristä aikuisella iällä muuttui sanoista teoiksi kun keväällä 2021 löysin Kelokosken leiritarjonnasta Tasapaino ja tuntuma-leirin. Tallista olin kuullut parilta kaverilta aiemmin mutta käynyt en ollut.
Osallistuin leirille hevoseni Vinskin kanssa, isohko latvialainen puoliverinen. Leirin aluksi minut laitettiin istumaan selässä tasapainoisesti ja ohjattiin käyttämään apuja keveyden ja myötäämisen kautta. Voi sitä valtavaa hämmentymisen määrää, kun lähes 30vuotta ratsastusta harrastaneena olet yhtäkkiä kuin alkeistunnilla vailla mitään käsitystä mitä pitäisi tehdä.
Syy, miksi leirille olin ilmoittautunut, oli vahva tunne siitä, miten olimme ratsukkona jo pidempään hakanneet päätä seinään ja etenemisen sijaan alkaneet junnata paikallaan ja jopa hieman taantua valmentautumisesta huolimatta. Vinski oireili toisinaan takapolvistaan ja se oli minulle viesti, että jonkin on muututtava.
Leiri oli lyhyt mutta opettavainen. Palasin toistamiseen samana kesänä omalle valmennusviikonlopulle ja sain lisää eväitä jatkaa itsekseni. Motivaatiota kasvatti, kun saimme kehuja nopeasta edistymisestämme mutta myös se, kuinka olin jo huomannut hevosen parantuneesta liikkumisesta, että suunta meillä oli oikea.
Ensimmäisen leirin aikaan olin jo löytänyt ilmoituksen orivarsasta ja täysin vitsillä esiteltyäni varsan ilmoituksen kuvineen leirillä Ailalle sain kuulla erinomaiset perusteet miksi varsa kannattaisi ostaa ja tuoda heille asumaan; heillä oli samanikäinen orivarsa vailla ikätoveria. Tilanne eskaloitui varsin nopeasti ja elokuussa Kelokoskelle toimitettiin ostamani vuosikas orivarsa Latviasta, iso musta lapsihevonen, Rosso.
Vuoden ajan ajelin hoitamaan Rossoa Vuokatista Kelokoskelle (75km) ja Vinskin kävin ratsastamassa Kajaanissa, Kuluntalahdessa. Seuraavana kesänä Vinski vietti laidunlomansa Kelokoskella nuorukaisten, Rosson ja Winkun kanssa. Sen kesän ratsastusleirin päätteeksi Vinskikin jäi asumaan Kelokoskelle. Ennen päätöstä mietin, olisiko tallimatka aivan liian pitkä ajeltavaksi useasti viikossa mutta asioilla on tapana järjestyä, jos oikein niin haluaa.
Kelokosken tallilla karsinat ovat isoja, talli on tilava ja valoisa. Hevoset saavat tarhata väljästi ja kesäkaudella laiduntavat tallia ympäröivillä laitumilla. Maneesi takaa mahdollisuuden harrastaa laadukkaasti ja tauotta jokaisena vuodenaikana.
Tunnelma tallissa on aina rauhallinen ja seesteinen. Hevosia käsitellään lempeästi ja siellä saa dinosauruksenkokoinen setämiesruunakin näyttää herkän sydämensä ja olla oma aito itsensä.
Jos ainoa miinuspuoli on pitkähkö matka tallille mutta kaikkien plussien ansiosta näet kaksi tyytyväistä ja tasapainoista hevosta aina käydessäsi, on ajomatka todellakin sen arvoinen.
<3:llä Susanna, Vinski & Rosso
